tiistai 3. kesäkuuta 2014

Fitness buumi, uusi anoreksia?

Viime päivinä olen voinut henkisesti huonosti, äärimmäisen suurta stressiä minulle aiheuttaa "terveelliset" elämäntapani.
Tänään aamulla lähdin juoksemaan, ensin se tuntui hyvältä, kun olin juossut vähän yli viisi minuuttia, alkoi sääriäni särkeä, jatkoin juoksemista ja toivoin sen menevän ohi, mutta hetken kuluttua minun oli pakko pysähtyä, koska hädin tuskin enään pystyin kävelemään, särky oli niin järkyttävä, minun täytyi kääntyä takaisin ja yrittää selviytyä jotenkin kotiin.
Se turhautti, suututti ja ärsytti, itseinho vei vallan kaikilta ajatuksiltani. Eilen söin omenapiirakkaa ja makaronilaatikkoa, lauantaina söin jäätelöä ja karkkia. Ajattelin vain että vihaan itseäni, vihaan elämääni, vihaan kaikkea mikä liittyy minuun, tunsin oloni toivottomaksi ja luuseriksi, koska olen syönyt huonosti ja kroppani ei enää kestä aamun rasvanpoltto lenkkejä.

Olen nyt noudattanut terveellisiä elämäntapoja 1,5 vuotta, olen hikoillut kuntosalilla ja ryhmäliikunta tunneilla, olen käynyt lenkeillä ja syönyt terveellisesti.
Olen nyt tajunnut että siitä ajasta asti kun aloin elämään terveellisesti, olen unohtanut koko muun elämän, en osaa enää pitää hauskaa, elämäni pyörii vain ruuan ja treenin ympärillä.
 Olin lähestulkoon koko tuon ajan syömättä mitään epäterveellistä, ja välttelin kaikkea missä saattaisin retkahtaa syömään tai juomaan jotain mikä ei olisi sopivaa, en vain sallisi minun syödä mitään sellaista, nyt kuitenkin niin on käynyt, ja monena päivänä putkeen, en edes muista milloin viimeksi olisin syönyt aivan täysin oikeanlaisen ruokavalioni mukaisesti. 
Olen joutunut herkkukierteeseen. 
Tänään en ole syönyt oikeastaan mitään, ajatuskin kaikesta epäterveellisestä ja ylipäätänsä ruuasta saa minut voimaan pahoin.
Tämä ei ole enää ihan okei, ja tämä touhu on kaukana terveellisistä elämäntavoista.

Olen lukenut viime aikoina monta blogipostausta ja mielipide kirjoitusta, jotka ovat saaneet silmäni auki ja miettimään tätä asiaa. Terveelliset elämäntavat eivät ole vain pakollisia aamuaerobisia, kuntosalitreenejä ja kasviksia. Liikunnasta tulisi nauttia, siinä minulla ei ole mitään ongelmaa, rakastan kuntosalilla käymistä ja muutenkin treenaamista, mutta olen treenannut vain pinnallisista syistä, haluan näyttää hyvältä ja tavoitteenani on ollut mahdollisimman rasvaton kroppa, ja hyvä lihaserottuvuus, tämän takia oman kehoni kuuntelu on jäänyt pois, olen pakottanut itseni treenaamaan välittämättä siitä, että olisin väsynyt ja voimaton, olen pakottanut itseni syömään oikein ja olen kieltänyt itseltäni kaiken väärän.

Ensin anoreksia oli ihmisten suosiossa, nyt fitness on se juttu, mutta miten nämä eroavat toisistaan?
 Anoreksia on poikkeavaan syömiskäyttäytymiseen liittyvä oireyhtymä, josta seuraa tarkoituksellisesti aiheutettu ja ylläpidetty nälkiintymistila. Anoreksiasta kärsivällä on pakonomainen tarve pudottaa painoaan ja pitää se merkittävästi alle pituuden mukaisen keskipainon.
Miten tämä eroaa minuun ja "terveellisiin elämäntapoihini" tällä hetkellä?
Minulla on pakonomainen tarve urheilla ja syödä terveellisesti, tavoitteena rasvaton kroppa, niinkuin anorektikoilla? Fitness on tavallaan vain vähän kuin hyväksyttävä puoli anoreksiaa.

Ketä mä oikein yritän huijata? Mä en halua elää näin, en halua elää pakkomielteiden keskellä päivittäin, haluan elää terveellisesti, ja voida hyvin, mutta tälle kaikelle täytyisi löytää kultainen keskitie ja oppia kuuntelemaan omaa kehoa.
Tästä lähtien aion olla onnellinen, ja tehdä sellaisia asioita jotka saavat mulle hyvän olon ja mielen.
Kesällä aion syödä jäätelöä, grillata makkaraa ja muutenkin herkutella, ilman mitään stressiä ja huonoa omatuntoa. Kesällä aion myös treenata hyvin, ja olla tyytyväinen tähän astisiin saavutuksiini ja tuloksiini. Aion hengailla rannalla bikinit päällä itsevarmana ja hyvillä mielin, vaikka kuntoni ei ole kaikista rasvattomista päästä, mutta mä olen mä, mun ei tarvitse olla kukaan muu, voin olla itsestäni ylpeä juuri tälläisenä, sillä ei ole mitään väliä onko mulla läskiä sisäreisissä vai ei.
Se mitä mä olen ihmisenä, on paljon tärkeämpää kuin kaikki pinnalliset seikat.
Meidän kaikkien tulisi olla ylpeitä itsestämme, me kaikki olemme erityisiä, ja upeita omalla tavallamme!


Tässä palanen minun tämän hetkisistä ajatuksista, ja murheista, mitä mieltä te olette tästä fitness buumista? Onko kenties jollain lukijoistani samanlaisia mietteitä tai ehkä oireilua?

29 kommenttia:

  1. Ajattelin, että haluan tänäkesänä samanlaiseen kuntoon kun viime vuonna. No kun kesä läheni kokoajan huomasin, ettei mulla oikeesti oo itsekuria enää ravaamaan juoksulenkeillä ja salilla aamua iltaa ja kirjata jokasta suupalaa ylös. Päätin sitten vaan, että tää kesä mennään tämmösenä kun oon. Kyllä sen huomaa kavereistakin, että niitä ärsyttää jos yks on semmonen nipo eikä ikinä voi tulla yhdessä syömään tai kokkailemaan jotain vähän epäterveellisempää :-D Kokemuksen perusteella voin sanoa, että elämä on oikeesti ihanempaa kun osaa ottaa rennommin! Sillon kun on muutenkin hyvä olo, niin ei se oma kroppakaan tunnu niin epämiellyttävältä! :) Tsemppiä jatkoon, muista nauttia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot aivan oikeassa! :) tänä kesänä mäkin lupaan nauttia :)

      Poista
  2. Toi on niin okein, täytyy osata nauttia! Mä ite en oo niin kriittinen esim ruoan suhteen vaikka haluisinki että tulokset näkyis. Esimerkkinä tää on huvittava, eikä se todellakaan kaikilla toimi, meinaa yks päivä kävin niin tappohikitreenijuoksemassa, kaloreita kulu melkee 1000. Sitten menin lenkin päätteeks töihin moikkaa työkavereita ja ilta päätty siihen että tilattiin pitsaa. Ekaks aattelin että hyi justhan kävin juoksemassa ja kuluttamassa niitä kaloreita et emmä voi syyä, sitten rupesin ajattelee et perkule kyllä mä nyt yhen pitsan voin syyä, ei pieni läskikerros mahassa mua ihmisenä muuta, ihan sama antaa mennä! Eli kun liikun paljon niin annan myös itelleni luvan syyä välillä vähän miten sattuu, välillä harmittaa mut enimmäkseen ei. Elämästä täytyy osata nauttia! :) ja vieläkun on niin nuori niin kyllä sitä kerkee saavuttaa elämässä vaikka ja mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No justiinsa niin! :) kyllä sitä vielä kerkiää jos tosissaan haluaa :)

      Poista
  3. Ite oon puinu noita samoja asiota ja pitkään!

    Mulla tosiaan pari vuotta sitten, kun tämä fitnessbuumi alkoi niin mä lähdin siihen mukaan. Aluksi meni hyvin. nautin urheilusta ja mieleni virkistyi kun söin enemmän puhdasta ruokaa ja kasviksia. ( Vaikka aina olen syönyt terveellisesti ja pitänyt terveellisestä ruuasta sekä aina olen ollut bmi- taulukon mukaan normaalipainon alirajoissa )
    Mut tosiaan, hetken tota kesti. Tuloksia tuli tosi nopeesti. Mun haba ja peppu kasvo. Vatsalihakset tuli esiin. Kerranki mulla oli jalkalihaksen!
    Osasin pitää vielä kuitenkin herkuttelun ja juhlimisen mukana eikä se näyttänyt hidastavan kehitystä yhtään.
    Sit meni yli.. Päässä ei pyörinyt enään mikään muu ku ruoka ja treeni. Kaverit jäi, en voinut mennä kaverille yöksi koska siellä ei oo mun ruokavalioon kuuluvaa rahkapurkkia jääkaapissa tai pakkasesta löytyy vaan mansikoita eikä mustikoita jota mun omatekemässä ruokavaliossa luki. Kun kaverit lähti juhlimaan,en voinu mennä mukaan koska mulla oli salipäivä ja oli pakko mennä aikasin nukkumaan että jaksan taas huomenna uudestaan. Ja alamäki vaan jatku.. Lopulta mun bmi oli sairaalloisessa alipainossa enkä edelleen en ollut tyytyväinen ulkonäköön. "Okei nyt mun vatsalihakset näkyy kunnolla, pitää saada pyöreempi peppu mut en saa syödä ettei tuu läskiä"
    Jouduin syömishäiriöklinikalle, olin tosi pahassa kunnossa. Sain diagnoosin: Anorexia Nervosa. " Pyh, mulla muka ! Anorektikot on laihoja, enhän mä ees oo laiha!!"
    Mä muistan ku meillä oli eka kokous siellä ja lääkärit ja hoitajat vaati mut liikuntakieltoon. Itkin koko matkan klinikalta kotiin. Mut olis laitettu heti kokovuorakautiselle osastolle, mut en suostunut. Edes kävelylenkkejä en saanut tehdä. Aattelin vaan, että mä mielummin tapan itteni kun lopetan salin. "Mun vatsapalitkahan menee piiloon jos en saa tehdä jokapäiväsiä vatsalihasliikeitä"!
    Ruokamäärä oli valtava. Mun entiset rasvottomat tuotteet meni pannaan ja normaalituotteet piti ottaa käyttöön. En saanut tehdä enään itse ruokaani, vaan oli pakko syödä äidin tekemää.

    En oikeestaan muista tosta ajasta kauheesti. Toi aika oli ihan hirveetä. Mut siitä alko paraneminen ja pikkuhiljaa sain painoa nostettua.
    Nykyään, edelleen olen alipainossa, ja kamppailen joka päivä syömisen ja syömättömyyden kanssa. Liikuntaa saan nykyään harrastaa kerran viikossa. Edelleen näkyy vatsalihakset, vaikka tauko salista oli pitkä.
    Oikeesti, mä haluun parantua! Mut tästä on niin vaikee päästä pois. Mut mä oon päättänyt, että mä selätän tän ja saan elämänilon takas!

    Oon tosi huono kirjottamaan, mut toivottavasti sait jotain tolkkua tosta mun tarinasta. Ihanaa, että oot ite tajunnut miten sulla menee ja päätit että alat nauttimaan elämästä. Oikeesti, sen unelmakropan saa aivan varmasti vaikka välillä juhlii ja jättää salin väliin. Tsemppiä sulle, tää blogi ja sää oot ihan paras <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten kamalaa kuulla! Nytkun luin tekstisi, olen itse menossa täysin samaan suuntaan, mutta onneksi nyt olen ymmärtänyt että kaikki asiat eivät pyöri vain treenaamisen ja ruokailujen ympärillä! Kiitos tsempeistä, ja sinulle myös hurjasti tsemppiä jatkoon! <3

      Poista
  4. Voimia Sanni! Ihailtavaa että havahduit tilanteeseesi kuitenkin "jo tässä vaiheessa". Oon kateudensekasella ihailulla seurannut sun itsekuria ja kehitystä, itselläni ku tuntuu aina jäävän asiat unelmoimisen tasolle. Mutta kohtuus kaikessa ja elämästä täytyy voida nauttia, on tärkeää antaa itselle satunnaiset jätskiherkuttelut anteeksi :) Mukavaa kesää ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Ootkos säkin näitä mun höpötyksiä lukenut :) Aina on hyvä olla unelmia, ja niitähän voi sitten alkaa toteuttamaan joskus kun siltä tuntuu ja on motivaatiota :) mukavaa kesää sulle myös, ja kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  5. Tosi hyvä postaus! :O
    Itelläni sama juttu... Sama parilla kaverilla.. Sanoin joskus et sul on kyl syömishäiriö ja hän vastasi "ei kun tää on vaan super fitness elämäntapa, niinkuin elämäntapa remontti" ... hmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä homma kyllä vähän hämärtää todellisuuden tajua! :/

      Poista
    2. Fitness on kilpaurheilua jossa on luokat ja joka luokassa tietyt kriteerit miltä pitäisi näyttää ja paljon muuta mitä siihen kokonaisuuteen kuuluu. Jos kaverisi ei vakavasti tähdännyt mihinkään kisoihin niin sun kaverilla se oli luultavasti jotain normaalia salitreeniä jossa oli ehkä ihanteena jonkun oikean fitness harrastajan kroppa mut siihen ei pääse kuin oikeasti fitness kisoihin treenaavat ja tietysti terveemmät elämäntavat ruokavalioineen jos meinaa lihaksia kasvattaa ja vähentää läskin määrää.
      Fitness sanaa raiskataan ihan liikaa väärissä yhteyksissä, kaikki naiset on muka fitness harrastajia kun ne käy salilla vaikka niin ei ole, lähinnä normi salilla käyntiä.

      Yleisesti sanoen siinä vaiheessa jos treenaus alkaa vaikuttamaan pakkopullalta eikä siitä nauti niin jossain menee pieleen! Sitä kannattaa pitää taukoa ja miettiä jatkoa uudestaan kuinka paljon jaksaa treenata ja miten motivaatio riittää.
      Kilpaileminen vaatii paljon uhrauksia ja moni kerran kisoissa käynyt on lopettanut tai ainakin miettinyt moneen kertaan miten tästä eteenpäin jatkaa.
      Varsinkin jos ei menestystä tullut, siinähän jää äkkiä vaikutelma et ihan turhaan treenasin.
      Liikunta ja salilla käynti on hyvä pitää tapana mut siitä pitää tykätä.
      Sä olet vielä nuori saliharrastaja, voit ottaa rennosti pari vuotta jos sille tuntuu ja sitte katsoo uudestaan fiilistä.

      Poista
    3. En nyt ole aivan varma oliko tämä kommentti tarkoitettu minulle vai edellä kommentoivalle? Mutta jos tämä on minulle, niin olet kyllä nyt käsittänyt hieman väärin, treeni ei ole minulle pakko pullaa, rakastan sitä, ja sen tuomaa fiilistä ja hyvää oloa, mutta kaikki arkisetkin asiani ovat menneet niin pakkomielteisiksi ja rajoitteisiksi, että haluan tilanteeseen hieman muutosta, tämän takia aion jatkossa panostaa elämästä nauttimiseen, enkä stressata niin paljoa asioista liittyen ruokaan ja treeniin.

      Poista
  6. Voi ihana tyttö ja mahtava postaus! <3 Kirjottelin sinusta vähän blogiinki tai siis viitaten tähän tekstiin ja kirjoitukseen :) Oon niin onnellinen että hoksasit tämän asian näin "ajoissa"! Olet upea, muista se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että kiitos todella paljon! <3 sinä olet myös upea!

      Poista
  7. Tosi hyvä teksti ja täysin samoja ajatuksia kuin mulla. Mä yritän koko ajan päästä eteenpäin ortoreksia-anoreksia-bulimia-syömishäiriöstäni, niin kuin varmaan oot jo mun blogista lukenut. Mua harmittaa todella paljon se, että oon pilannut mun kropan. Kehitys on olematonta, vaikka kaikkeni teen. Se varmasti auttaisi, jos en enää stressaisi syömisestä ja liikunnasta, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ei se parantuminen hetkessä tapahdu, vaikka välillä uskonkin niin. Oon kuitenkin päättänyt, että tänä kesänä yritän olla miettimättä ruokia ja urheilen fiiliksen mukaan. Tänäänkin unohdin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan kalorilaskurin ja söin ilman sen kummempia miettimisiä, mutta luultavasti aivan liian vähän.

    Tsemppiä Sanni sulle, vaikutat tosi ihanalta ja vahvalta tytöltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen näin ymmärtänyt, että sinullakin näitä samanlaisia asioita on elämässäsi, jotka todella vaivaavat :/ Niinhän se on, että asiat eivät hetkessä korjaannu, mutta täytyy vain jaksaa panostaa, ja löytää se kultainen keskitie, niin asiat alkaa taas sujua oikein :) Ja nyt hiiteen se turha stressi! Nyt rentoudutaan kesänkin kunniaksi! Ja kuin myös Kia sinä, ja paljon paljon tsemppiä jatkoon!

      Poista
  8. Asiaa Sanni!! Oon aina ihaillu sun itsekuria ja sitä että jaksat reenata ja nytku on kesäki ni oon löysänny ihan reilusti :-D hyvä että oot havahtunu tohon ja haluat nauttia elämästä!!

    VastaaPoista
  9. Ihanasti kirjoitettu ja ihanaa huomata että muutkin käy läpi päässään näitä samoja asioita. Nyt on kesä, jota ootetaan aina koko muu vuosi, eli eiköhän syödä hyvällä omatunnolla jätskiä ja nautita kesästä :) ihanaa kesää sinne sanni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla :) Ja niimpä! Ihanaa kun on kesä, nyt nautitaan! :) Ihanaa kesää myös sinulle! ♥️

      Poista
  10. Vau..tää teksti kyl tosiaa avas mun silmät! Mä oon viel siinä vaiheessa, et saatan napsia sillontällön herkkuja ja syödä sellasii niinsanottuja "kiellettyjä" asioita ja oon tässä iha lähiaikoina ollu ärsyyntyny siitä etten pysty välttämättä estää sitä et laitan jotai sellasta suuhuni. Eilen mä just yritinki rueta kamalan tarkasti rajaamaan mun ruokavaliota ja ehotin äidille että tekisin omat ruokani itse. Teen siitä syömisestä liian ison ja monimutkaisen asian, mutta eikö tärkeintä kummiskin ole se, että syö monipuolisesti ja terveellisesti, eikä rupea laskemaan, että saako jokaista ravintoainetta sen verran kuin tarvitsee ja onko hiilareita sun muuta liikaa..? Jos huolehtii että syö monipuolisesti niin siinähän kaikki ravintoaineet tulevat! Ja tokihan on huolehdittava, kun haluaa kehittää lihaksia että ne saavat tarpeeksi sitten rakennusaineita, ja sitä varmaan olenkin yrittänyt lähteä kehittämään. Jos olet eri mieltä tai olen jossain asiassa väärässä, toivon että sanot koska olisin otettu jos sinä antaisit minulle neuvoja ♥
    Olen iloinen puolestasi, että tajusit tuon asian, ja olen kiitollinen, että sait minut aukaisemaan silmäni ennen kuin olisin joutunut johonkin vakavempaan tilanteeseen!
    Olet aivan älyttömän upea ihminen niin sisältä kuin ulkoakin ja olet esikuvani♥ Rakastan lukea blogiasi :)! Mut hei, aivan ihanaa ja lämmintä kesää sulle!!♥ Keep going on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata stressata liikaa, kunhan syöt terveellisesti ja pidät jonkun tolkun herkutteluissa, ettei sekään mene yli :) Oikein kiva kuulla, kiitos paljon ja hyvää kesää myös sinulle! ♥️

      Poista
  11. Tässä mun mietteitä blogissani juurikin tästä buumista: http://fashionablefitnessfriends.blogspot.fi/2014/06/fitnessbuumi-kitinaa.html

    Mun mielestä kaikki on ihan ok kunhan homma ei mene yli ja liikunnasta nauttii. Pakko on kuitenkin aina pakko, mutta tsemppiä sulle jatkoon :) Tuleehan itellekin niitä päiviä jolloin miettii että nyt tuli mässättyä liikaa ja hyihyi, mutta pidemmän päälle (seuraavana päivänä viim) en niitä enää mieti. Luulisin että omalla kohdalla kaikki on ihan kunnossa (toistaiseksi) vaikka haluaisinkin kroppani myös ulkoisesti parempaan kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho huomasin kommenttisi vasta nyt! käympäs lukaisemassa myös sinun postauksen kyseisestä asiasta :) Ja niimpä, liikunnan ei tule olla pakkopullaa, vaan mukavaa ajanvietettä ja kaikkien pitäisi harrastaa sellaista mistä tykkää, eikä pakottaa itseään tekemään sellaista mikä ei pätkääkään kiinnosta ja mitä vihaa. Ja kyllähän sitä välillä tulee mässäiltyä, jonka jälkeen tulee huono omatunto, mutta olet oikeassa, se kestää vain sen hetken ja sitten onkin taas uusi päivä, ja kerrankos täällä vain eletään, niin mitä väliä! :D

      Poista
  12. Tosi hyvä teksti, musta kanssa tuntuu että tuo fitness touhu menee joillakin ns. hyväksytyksi anoreksiaksi. Mua ei kiinnosta tuo fitness..Ei ole ikinä kiinnostanut eikä ole alkanut trendien myötäkään kiinnostaa..Kun liikunnasta ei saisi tulla sellasta pakkoa. Itsekin olen liikunnallinen, tykkään etenkin juoksemisesta. Teen silloin tällöin vatsalihaksia mutta enpä muuten lihaksiini panosta :D Kävelen, kuntopyöräilen ja juoksen, olen tyytyväinen tähän. Toi fitness on vähän sellanen juttu että sitä ei pitäisi ite vaan alkaa huhtomaan, siinä käy pian niin että sairastuu anoreksiaan, pitäisi olla asiantunteva henkilö opastamassa asian tiimoilta. Ja sit just tuo mistä kirjotit, että ruoka ja liikunta on koko elämä, että ei oo enää muuta ku ne asiat, niin eihän sekään kivaa ole, mä oon kova syömään herkkuja, syön joka päivä kahvin kans jotaki hyvää mutten liho siitä. Kotiruoka ja pulla päivässä ei lihota kun harrastaa liikuntaa sopivasti. Ja nimenomaan sopivasti :) Hyvä että sun silmät on auennu ja oot huomannu että missä mennään, tää oli hyvä kirjoitus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kyllä, olet aivan oikeassa, koska aivan samalla tavalla homma saattaa mennä pakkomielteiseksi niinkuin anorektikoilla, ja niin minulle kävi. Mutta liikunta ja terveelliset elämäntavat on mulle tosi tärkeä juttu, mutta osaan nykyään myös ottaa rennommin, toissa päivänäkin tuli vedettyä kunnon karkkiähkyt, mutta mitä väliä sillä on! ;D

      Poista
  13. Minä innostuin nyt näköjään kommentoimaan roppakaupalla, no mut hyviä postauksia!
    Sanotaanko näin, että vääränlainen fitness on hyvä tekosyy anoreksialle. Bikinifitness kisoissa joidenkin lavalle nousijoiden painot alkaa numerolla 3 ( 30… jotain), siinä vaiheessa mennään huti. Fitness, kun ei ole laihdutuskisa vaan lihaksen kasvatus kisa- lihas tarvii kasvaakseen paljon ravintoa.
    Fitnesskisoissa on kuitenkin kisakaudet, jolloin ollaan tiukalla dietillä ja sen jälkeen taas höllätään. Jos fitness on vain vääränä elämäntapana- olet jatkuvalla dieetillä ja miinus kaloreilla, tulee keho kärsimään tästä.
    Fitnesskisailu on hieno harratus, kun sen tekee valvovan silmän alla ja oikea oppisesti, muistaen, että "keho on mun temppeli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitoksia paljon! :) kommentteja on kiva saada, joten anna palaa vaan! Olet aivan oikeassa! Ennen tavoitteenani oli vain saada pienempi rasvaprosentti, ja olla mahdollisimman tiukassa kunnossa, olen pakottanut itseni treenaamaan ja kytännyt kaloreita ja ravintoarvoja pakkomielteisesti, mutta olen nyt onneksi tajunnut asioita ja laittanut niitä tärkeysjärjestykseen ja olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja mieltäni, tällä hetkellä tavoitteeni on voida hyvin ja olla onnellinen, se riittää mulle!

      Poista
  14. Pakko itsekin kommentoida tähän sen verran, että aivan samoja asioita olen myös pohtinut tässä. Olen aina ollut ns "sohvaperuna", mutta normaalipainoinen (160/55). Läskiä toki löytyy kun en ole harrastanut kuin hyötyliikuntaa mutta silti olin onnellinen syödessäni tavallista kotiruokaa ja herkutellessani silloin tällöin. En siis tehnyt ruoasta mitään hirveää numeroa, kuten nykyään. Kaverini ovat hurahtaneet "fitnessiin", yksi suuntaa kisalavoille asti ja muut treenaavat hulluna punniten ruokiaan että saisivat kauniit näkyvät lihakset yms. Itsekin ajattelin vain hieman kiinteyttää, mutta nyt huomaan että salilla käynti ja jatkuva eväiden punnitseminen ja valmistus vie kaiken vapaa-aikani eikä tuloksia tule (ainakaan omasta mielestäni) koska viikonloppuisin yleensä sorrun paineen alla ja saatan herkutella. Jonka jälkeen tietysti seuraa hirveä morkkis..
    Olen muutenkin ihminen joka inhoaa tarkkoja aikatauluja ja nyt stressaankin jatkuvasti sitä, kun saleilut, aerobiset, kaupassa käymiset ja ruokien valmistamiset/syömiset hallitsevat kaikkea mitä teen ja aikaa jää hädin tuskin kavereilleni, perhettäni en ole ehtinyt näkemään moneen viikkoon kunnolla.
    Onhan se sanomattakin selvää, että jos pitää käydä päivätöissä johon menee jo se 9 tuntia päivässä työmatkoineen, ja siihen päälle pitäisi sisällyttää 4 salikäyntiä ja muutama aerobinen päivä viikossa plus kaikki muut tekemiset niin aika vähäiseksi jää se "oma aika". Jotenkin ajattelin että kunhan olen saavuttanut haluamani peilikuvan niin voisin ottaa rennommin mutta en ole siinä pisteessä vielä enkä tiedä pääsenkö ikinä sinne asti tällä tahdilla :s. En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, joinakin päivinä (kuten tänään) tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta noudattaa ruokavaliota ja liikuntasuunnitelmaa, mutta toisaalta noista asioista irtipäästäminen tuntuu todella ahdistavalta ja stressaavalta..
    Anteeksi kauhea avautuminen, mutta tuntui hyvältä purkaa tätä johonkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat hyväksi ja tietenkin sitä nyt haluaa näyttää hyvältä ja saada nopeasti tuloksia, mutta tässä kaikessa fitness touhussa pitäisi osata löytää se kultainen keskitie, eikä stressata liikaa asioista, sillä sekin voi haitata kehittymistä jos on kokoajan ylikuormittus/stressi tilassa! Olen myös huomannut sen että kun en ole totaali kieltäytynyt herkuista ja olen suhtautunut syömisiin rennommin, ei edes tee mieli syödä mitään ylimääräistä taikka herkutella, kun en sen enempää mieti asiaa, kun vain että haluan syödä terveellisesti ja ravinne rikkaasti :) Ja täytyy myös oppia kuuntelemaan omaa mieltä ja kroppaa, jos on välillä sellainen olo että nyt ei vain jaksa, niin sitten ei jaksa, kyllä niitä parempia päiviä sitten vielä tulee! :)

      Poista

Kommentoithan asiallisesti, kaikki typerät ja herjaavat kommentit menevät suoraan roskapostiin!
-
Kiitos paljon kivasta kommentista! ♥️