lauantai 26. syyskuuta 2015

Tarve avautua

Olen ollut enemmän ja vähemmän sairaana koko syyskuun ajan. Treenitaukoa on tullut siispä noin kuukauden verran ja arki on todella poikennut normaalista. Aluksi oli sydämen tutkimukset ja siihen samaan syssyyn onnistuin saamaan ilkeän syysflunssan, joka ei ole vieläkään lähtenyt lätkimään. Vaikka kuinka yritän syödä hyvin, saada kaikki tarvittavat vitamiinit ja levätä kunnolla niin ei. Positiivista on se, että sydämen suhteen asiat ovat kunnossa ja kärsin vain poikkeuksellisen paljon kammiolisälyönneistä, joiden kanssa täytyy vain oppia elämään, vaikka ne kovin ikäviä ovatkin kun päälle sattuvat.

Tämän kaiken takapakin takia olen miettinyt paljon elämää eri näkökulmista. Varmasti on myös tehnyt tiukkaa, että ei voi tehdä sitä mitä rakastaa ja välillä olo tuntuu treenaamattomuuden takia löysältä, turvonneelta ja lihavalta. Mitä siitä? Mä kuitenkin elän. Mä hengitän, olen täällä ja saan kokea asioita. Se on upeaa ja sitä täytyy osata arvostaa.

Miksi edes olen pahoittanut mieleni ulkonäköön liittyvissä asioista? Miltä mun sitten pitäisi näyttää? Minä olen vain ja ainoastaan minä, joten miksi minun täytyisi havitella jonkun muun ulkonäköä? Kuitenkaan ei voi ikinä keneksikään muuksi muuttua, joten mitäpä jos vain olisi tyytyväinen itseensä ja onnellinen omassa kropassaan. On huolestuttavaa, miten sosiaalinen media pilaa ihmisen. Kukaan ei saa ajatella omalla tavallaan, vaan kaikkien täytyy olla samasta muotista veistettyjä ja tehdä samoja asioita perässä. Kyllä minäkin ihailen ja seuraan urheilijoita, mutta kiitos vain, haluan pitää oman kroppani ja ajatukseni. Haluan keskittyä siihen omasta elämästä nauttimiseen, unelmien toteuttamiseen ja tottahan toki myös oman itseni kehittämiseen niin henkisellä, kuin myös fyysisellä puolella.
Weheartit.com
Nykyään osaan olla onnellinen ja iloinen arjen pienistä asioista. Arki on helposti yhtä suorittamista ja pakko pullaa päivästä toiseen. Miksi ihmeessä? Elämästä kuitenkin suuri osa on sitä arkea ja siitä täytyy osata myös nauttia. Positiivinen asenne on avain kaikkeen. Jos korvien väli on täynnä negatiivisia ajatuksia kaikesta, niin tällöin on myös elämäkin.

Välillä tulee tyhmiä juttuja, jotka ei sillä hetkellä yhtään huvittaisi, mutta ne kuuluu elämään. Negatiivisistäkin asioista löytää ne positiiviset puolet, jos vain haluaa ja yrittää. Vaikka nyt minusta tuntuu ikävältä nämä kaikki viimeiaikaiset tapahtumat, niin tiedän kuitenkin, että kaikki tulee olemaan loistavasti ja hyviä asioita on tulossa. Nyt täytyy vain malttaa olla ja kuunnella kroppaani. Olen itse ajanut itseni tähän tilanteeseen tekemisteni johdosta. Tiedän, että olen treenannut liikaa verrattuna levon määrään. Myönnän myös, että viime talvena, sekä keväänä olen käynyt puolikuntoisena treenaamassa. Sekä myös sen, että viime keväänä kituutin itseäni todella matala kalorisella dieetillä ja samaan aikaan treenasin aivan sata lasissa, vaikka en olisi jaksanut edes kävellä tai ajatella.

Jep, mulla oli silloin keväällä six pack. Ei se ole ollut kuitenkaan tämän kaiken arvoista. Rytmihäiriöitä, pitkittynyttä flunssaa, huono vastustuskyky ja päänsärkyä lähestulkoon joka päivä. Oli vaikea ensin myöntää itselleni, mutta nyt uskallan sanoa sen. Mä olen treenannut itseni todennäköisesti ylikuntoon.


Tyhmästä päästä kärsii koko keho. Ei sitä voi taaksekaan ajassa palata, niin nyt täytyy vain kestää seuraukset. Olen niin kiitollinen siitä, että mulla on mahtava tukijoukko siellä ruudun takana ja rakkaita, välittäviä ihmisiä ympärilläni koko ajan. Tästä on suunta vain ylöspäin!

Hyvät lukijat! Muistakaa te kuunnella kehoanne, antakaa armoa itsellenne, ravitkaa kroppaanne hyvin ja levätkää kunnolla. Sen te ja kehonne ansaitsee.

Ensi kerralla viisaampana liikkeellä.

♥ Sanni

12 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Mä mietin tuota syysflunssaa, oon lukenu aikasemmista postauksista et sairastut aika usein tähän räkätautiin? Itekki sairaustelin ennen paljon, mut sitten aloin syömään maitohappobakteereja joka päivä, juomaan Aloe Vera- juomaa ja pitämään muutenkin hyvää huolta sisäisestä hyvinvoinnista ja en oo vuoteen sairastanut mitään tautia. Sä pidät jo valmiiks hyvää huolta kropasta, mutta pitää muistaa pitää huolta myös sisäisestä hyvinvoinnista, johon lukeutuu myös mielenterveys! Paljon tsemppiä syksyyn! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Veera! :)

      No oikeastaan ei muhun sen useammin flunssat varmastikkaan iske kuin muihinkaan, mutta pitkään ne aina kestävät... Viime tammikuussa oli sama tilanne ja epäiltiin jo mykoplasmaa, keuhkokuumetta yms, mutta mitään ei löytynyt. Eli tuppaa siis olemaan minulla aika sitkeitä nämä flunssat, jos pöpö minuun tarttuu! :<

      Kiitos paljon vinkistä, mä ehdottomasti otan vitamiinien ja glutamiinin kaveriksi myös tuon aloe vera juoman ja maitohappo bakteerit! Jos niillä saataisiin tämä tauti kuriin :)

      Henkinen hyvinvointi on kyllä ehdottoman tärkeää, sitä kautta voi myös fyysisesti usein miten hyvin, jos on henkisesti kaikki hyvällä mallilla :)

      Mukavaa syksyn jatkoa sinnekkin! <3

      Poista
    2. Tuohon tammikuun flunssaan liittyen piti siis vielä kirjoittaa, että sekin kesti yli kuukauden! **

      Poista
  2. Ihania ihania ihania pohdintoja. Kommentoinkin jo aiemmin instassa, miten upeaa sun kehitys henkisellä puolella on ollut urheilun ja ylipäätään elämän suhteen. Oot mielettömän rohkea, kun tuot tälläisetkin asiat julki. Itellä on saman tyyppisiä kokemuksia ja tiedän niin tasan tarkkaan, miten paljon se kaduttaa, että itseään on kohdellut kaltoin ja oppinut arvostamaan terveyttä vasta kantapään kautta. Mutta turha sitä on katua, jos asiat pystyy prosessoimaan ja niistä ottamaan opikseen. Niin kuin itse jo totesitkin, tästä on suunta vain ylöspäin ja lohduttavaa kyllä - suuntaa ei ole koskaan myöhäistä muuttaa. Hurjasti tsemppiä ja kivaa syksynjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hyvä pohtia tälläisiä :) En ole varma, että olenko missannut Instan kommenttisi, mutta kiitos ihan hirmu paljon <3

      Itsekin olen juuri sellainen ihminen, että asiat oppii vasta siinä vaiheessa, kun ne on viety aivan kantapään kautta... Ja nyt toki kaduttaa, mutta olen pystynyt prosessoimaan asian hyvin ja tosiaankin otttanut tästä opikseni. Suuntaa ei ole tosiaan ikinä liian myöhäistä muuttaa :)

      Kiitos paljon, kivaa syksyn jatkoa sinullekkin! :)

      Poista
  3. Tajuan kyllä ihan tunteen, kun pääsee treenaamisen makuun niin on tosi vaikea pitää lepopäiviä. Mutta pakkohan se on levätäkkin. Mul on toiinut hyvin et pidän noin 1-2 vapaapäivää treenistä viikossa jolloin en siis liiku mitenkään. Tsemppiä parantumiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urheilijan on vaikea osata höllätä, kun on hyvä draivi päällä ja hommat sujuu... Kuitenkin nyt jälkiviisaana tajuaa, että olisi pitänyt antaa itselleni vähän armoa. No mutta parempi myöhässä, kuin ei milloinkaan. Ensi kerralla viisaampana pidän myös niitä lepopäiviä :)

      Mielestäni 2 lepopäivää viikossa on aika hyvä määrä :) Yksi oli minulle ainakin liian vähän...

      Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  4. Multa tulee täältä suunnasta kaikki mahdollinen sympatia sua kohtaan<3
    Mitä oon blogin kautta sua seuraillut, en oo saanut sulta muuta kuin motivaatiota ja elämäniloa! Oot ihan huippu tyttö ja jos joskus tulisi mahdollisuus tavata sut henkilökohtaisesti, en kieltäytyisi!

    Mulla itelläkin on monta vuotta ollut todella ailahtelevainen mieli treenaamisen ja oman kropan suhteen. Viime vuosina se on parantunut ja eri toten tänä vuonna, kun löysin treenaamisen ilon tammikuussa. Ennen ajattelin päässäni "Tällä viikolla mä käyn ainakin kolme kertaa lenkillä" ja lähes pakkopullalla tein sen ja sehän jos joku vie vaan ilon treenaamisesta. Kiitos mun Lahden salin ryhmäliikuntojen opettajien, mä liikun nykyään vähintään joka toinen päivä, koska se on niin hauskaa!
    Vielä on kuitenkin treenaamista sen oman kropan rakastamisen kanssa, mutta senkin kanssa ajattelen, että niitä kropan "inhoamiskohtauksia" tulee olemaan aina vähän väliä. Mutta itse myös syytän mediaa. Varsinkin mitä se tekee nykyisille yläasteelaisille, joilla on aivan kamalat ulkonäköpaineet.

    Ihanaa syksyä Sanni ja toivottavasti pikkuhiljaa alkaisi kaikki paranemaan päin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti Eveliina! ♥️ Olisi mahtavaa tutustua, uudet tuttavuudet ja ystävät, varsinkin samanhenkiset ihmiset ovat aina tervetulleita!

      Se vie aikansa, jotta löytää sen kuuluisan kultaisen keskitien. Itsekin olen paininut erilaisten asioiden kanssa kohta kolme vuotta ja luulen, että vasta nyt olen pikku hiljaa löytämässä sitä oikeaa tietä minulle.

      Minäkin olen pakottanut itseni treenaamaan ja lenkille, vaikka kuinka joka paikkaa särkisi. Se oli pakko, koska oma kroppa inhotti niin paljon ja jotain sille oli tehtävä. Onneksi sinäkin olet päässyt eroon noista pakko treeneistä ja alkanut aidosti nauttimaan liikunnasta. Niin sen pitäisikin olla, liikunnasta tulisi nauttia, eikä sen pitäisi olla pakkopullaa.

      Sosiaalinen media on kyllä ikävä paikka, kun se aiheuttaa niin paljon ulkonäkö paineita. Täytyy vain ajatella, että on mahtavaa olla juurikin minä. Kaikki ihmiset on uniikkeja ja hyviä tyyppejä omalla tavallaan :)

      Yritän kovasti parannella, hyvää syksyä sinullekkin! ♥️

      Poista
  5. Tässä postauksessa oli lukemattoman monta kohtaa, johon pystyin samastumaan. Itse myös oon ollut ylikunnossa, treenannut liikaa ja syönyt liian vähän. Samalla oma kehonkuva vääristyi ja kärsin epätyypillisestä syömishäiriöstä/ortoreksiasta, ja vaikka vaikeimmat ajat onkin takana kamppailen silti viikoittain näiden juttujen kanssa. Pienistä jutuista voi syntyä aina suuri soppa, ja voi vide kun se ittensä kuunteleminen on joskus niin hankalaa! Varsinkin, kun omaa hyvän itsekurin ja tahdonvoimaa löytyy. Mäkin ajaudin siihen pisteeseen, että havittelin koko ajan jotain "unelmakroppaa" ja löysin aina hirveesti vikoja itsestäni. Inhosin omaa kroppaa ja lihominen pelotti enemmän ku mikään muu. Siinä tosiaan unohtuu noi arjen pienet positiiviset asiat, miten hienosti tonne muotoilit. Se miltä näyttää, ei sais olla ykkösprioriteetti koskaan mille tekemiselle.

    Hirmusti tsemppiä, nyt vaan rauhottumista niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lähdetään joku ilta kävelylenkille tai vaikka sinne salillekin tekee sellasta reeniä mikä tuntuu hyvältä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään valitettavan moni nuori joutuu kokemaan nämä samat asiat läpi :/ ja vielä kaikkien itsetunto paineiden ja muiden ohella se oman kropan kuuntelu on tosiaan niin vaikeaa. Varsinkin jos on kunnon draivi päällä, niin ei malta millään höllätä ja antaa armoa itselleen! Terveyden kanssa ei saisi leikkiä ja ulkonäkö ei todellakaan saisi olla ykkösprioriteetti tekemisille!!

      Kun voi henkisesti hyvin ja hyväksyy itsensä niin oppii nauttimaan niistä pienistäkin hetkistä. Kaikki kuitenkin lähtee sieltä omasta mielestä ja ajatuksista :) Joten positiivisuutta vain kehiin!

      Kiitos paljon tsempeistä <3 Mennään ihmeessä, kumpi vain käy, kun nyt alkaa olla ehkä pikku hiljaa tämä tautikin taltutettuna niin voi alkaa kevyesti jotakin harrastelemaan taas :)

      Poista

Kommentoithan asiallisesti, kaikki typerät ja herjaavat kommentit menevät suoraan roskapostiin!
-
Kiitos paljon kivasta kommentista! ♥️